Teemu Vesala:Testaus on verrattavissa taiteeseen, kyllä, johtuen kaikista nyansseista mitä testaus sisältää. Vaan mikä ei olisi verrattavissa taiteeseen? Mitä taide on?
Poem writing and #testing has plenty of common. See my blog entry @ #stc http://ning.it/jF60aR
Pekka Marjamäki:
@teemuvesala #Testing is more like composing classical #music: even the tiniest sounds change the feel to it. And testing tells a story.
Teemu Vesala:
@pekkamarjamaki Acctually #testing is much like any art. No matter if it's poetry, music or painting. All have same properties.I love'em all
Wikipedia (ah! tuo tiedon ehtymätön lähde!) sanoo taiteesta näin:
Voiko testaus olla kulttuuria? Hyvä kysymys. Voiko testaus olla olematta osa projektikontekstuaalista (onkohan tuo edes sana?) kulttuuria? Testaus on se elementti, millä tarjotaan tietoa asioista, sillä testausta ilmenee niin monella tasolla tiedostamattomasta kyseenalaistamisesta systemaattiseen järjestelmien kokonaisuuden koestamiseen dynaamisesti ja staattisesti. Eli kyllä, testaus on osa kulttuuria (kontekstia) jossa testausta tehdään.
Taide on yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline.
Testaus, kuten taidekin, on erilaisten osasten (tekniikoiden, lähestymistapojen, työvälineiden, strategioiden) tarkoituksellisen järjestelyn tulosta. Kuten sanottu, testausta voidaan suorittaa adhoc, mutta kuten taide, se ei aina vastaa niitä tarkoitusperiä, mitä sillä haetaan. Prosessi (ajattelu- tai kehitys-), johon testaus pyrkii vaikuttamaan, voi hyvinkin olla ainakin osittain subjektiivinen, koska se on mielipide ja tulkinta. Poistamalla subjektiivisuuden taiteesta saadaan aikaan pakotettuja kauneusihanteita, ei-älykkäitä tulkintoja asioita. Subjektiivisuus on taiteessa voima, joka tekee taiteesta taiteen. Testauksessa subjektiivisuus on testauksen itsensä kannalta ehdottomasti voimavara, sillä erilaiset ihmiset tulkitsevat erilaisia asioita eri tavalla. Me voimme aina sanoa että "joku asia on X. Piste!", mutta se ei välttämättä ole oikein jossakin kontekstissa. Subjektiivisuus tulee siis kontekstien myötä tärkeäksi.
Tunteisiin vaikuttamisesta olen jo aiemmin muutaman sanan ylös kirjannut. Ei siis voida vähätellä sitä merkitystä, mikä tunteilla on testaukseen ja testauksella tunteisiin. Molemmat näistä ovat toisiaan ohjaavia tekijöitä. Taiteessa säveltäjän, maalarin, koreografin, kuvanveistäjän tunteet ovat eteenpäinvieviä voimia, jotka saavat taiteen aikaan. Toki on olemassa tunteetontakin taidetta, mutta onko se taidetta? Lisäksi on olemassa taidetta, joka ei vaikuta tunteisiin (tietyssä kontekstissa ja subjektiivisesti). Onko kaikki oleva jollakin tasolla taidetta? Taide pyrkii siis olemaan kaksisuuntainen tunteiden kanssa. Testaus myös: tuntemukset (käsitys riskeistä, priorisointi, jne) ohjaavat testausta ja testauksen herättämät tunteet ohjaavat päätöksentekoa.
Taide on ilmaisua, viestintää, kannanottoa ja mielihyvän/-pahan tuottamista. Tämä pätee testaukseen sanasta sanaan! Testaus on ilmaisua: me ilmaisemme järjestelmän sen hetkistä laatua testaamalla. Testaus on viestintää. Mitään muuta keinoa osoittaa ja viestiä laatua ei ole. Onko? Voidaanko koodaamalla ilmaista laatua? Ei koodaamalla luodaan se laatu, joka testaamalla ilmaistaan. Testaus ei tee laatua. Lisäksi kun puhutaan puhtaasti viestinnästä, testaus on sosiaalinen laji, jossa viestintä on tärkeä! Miten me voimme ilmaista laatua, jos emme viesti sitä viestikanavia pitkin sidosryhmille? Ja testaus ottaa kantaa! Michael Bolton sanoi hyvin: "Testin is defending the quality of the product." Testaus ottaa kantaa laatuun, testaus puolustaa tuotteen laatua. Jos testaus ei ota kantaa laatuun, kuka ottaa?
Mitä mielihyvään tulee, niin minulle jokainen testauspäivä tuottaa suurta mielihyvää (testaajani ovat sen varmaankin panneet merkille). Jokainen päivä, jona voin edistää testauksen voittokulkua sekä organisaatiossa että genrenä yleensä tuottaa mielihyvää. Jokainen päivä, jona opin lisää testauksesta, tuottaa mielihyvää. Joka kerta, kun löydän uuden vian järjestelmästä, se tuottaa mielihyvää (vaan mielipahaa projektipäällikölle ;) ).
Summa summarum: Testaus on taidetta. Testausta tulee arvostaa taiteena. Muistaakseni on olemassa matemaatikkoja, jotka ylistävät matematiikkaa suurimpana taiteena (fibonaccin lukuihin perustuvat graafit, kaaosteoreettiset kuvaajat ja fraktaalitaide). Testaajat ovat siis taiteilijoita. Me itseämme kunnioittavat, taitavat testaajat voimme pitää itseämme IT-maailman rocktähtinä (tai Leonardo da Vinceina). Me tuomme iloja ja suruja, viestimme tunteita, jopa kauneutta. Minulle, testaus on se suurin taide.
Terve Peksi,
ReplyDeleteMielenkiintoisa kirjoitus, ja pullollaan ärsykkeitäkin... ;)
Itse pystyin ottamaan tämän hallitusti tajuntaa laajentavana ja opettavaisenakin kokemuksena, tulin jopa ajatelleeksi omaa tunnemaailmaani testauksen yhteydessä, mutta mietin mikä vaikutus moisella on nuorempiin testaajiin. Kirjoituksen punainen lanka on jalo ja osaavissa käsissä hyvinkin voimakas apu, mutta moni valitettavasti omaksuu tästä rokkitähteydestä vain sen hauskan edesvastuuttomuuden.
Testaus on "vain" osa suurempaa kokonaisuutta ja sillä on omat palveltavansa. Testaus ei elä itselleen vaan sekin tuottaa tulosta. Muutenhan sitä ei olisi olemassa.
Tunteella eläminen sallitaan, kunhan siitä on apua tuloksen tuottamisessa. Testauksen tehtävä on löytää bugeja, ehkäistä niitä ja tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi. Siinä kaikki. Kaikki keinot sallitaan, kunhan ne palvelevat näitä kolmea päätehtävää ja kaikkia niistä. Tusinaan mahtuu 13 niitä, jotka eivät pysty erottamaan adhoc-testausta esim. tutkivasta tai rapid -testauksesta, mutta silti samat tahot väittävät hallitsevansa homman, olevansa kertaheitolla rokkitähtiä ilman sekuntiakaan nuottien tapailua ja hikoilua räkäisellä treenikämpällä.
Rokkitähteys on ansaittava.
Oma keinoni tähän on hyvin nöyrä alku, joka edustamassani konsulttimaailmassa on melko pakollista. Kartoitetaan se viitekehys, johon testausta ollaan ynnäämässä ja palvellaan tätä päättäjien ehdoilla. Voi olla, että alla on jokin menettely, joka usein ammennetaan esim. ITIL:stä. Alla voi olla standardeja, maturiteettimalleja tai voi jopa olla, että jokin päättäjistä on aikansa kuluksi lukenut Six Sigma -kirjan, ja sitten juostaan sen mukaan. On mukailtava niiden liikkeitä, jotka maksavat koko touhun. Kun tässä löydetään yhteisymmärrys ja tuotetaan tulosta päättäjien ehdoilla, saadaan vapauksia ilman tarvetta vastata voimaan voimalla. Näiden vapauksien myötä ja saadun luottamuksen turvin voidaan tuoda mukaan uusia menetelmiä, sitä vapaata rokkitähteyttä. Tämä kaikki on jujutsua, pehmeää tekniikkaa. ;)
Jos rokkitähti myy miljoonia levyjä ja vetää stadionit täyteen, tuhotut hotellihuoneet ja häpäistyt tyttäret sallitaan! :D
Kiitos kommentista!
ReplyDeleteNäissä kirjoituksissa mieiestäni erotellaan jyviä akanoista siinä mielessä, että jokainen itseäänkunnioittava, taitava testaaja ei pidä itseääni rocktähtenä siinä mielessä että saa käyttäytyä kuin rocktähti. =D Edes ne taitavimmat rocktähdet eivät ole rocktähtiä sen käyttäytymisen takia (esim. Bruce, Ozzy, jne.), vaan sen että he saavat olla niitä taistelulaivoja jotka vievät tämän komean asian sanaa viholisten linjojen taakse. "Testaus ei elä itselleen vaan sekin tuottaa tulosta." Mutta kuten kaikki muukin toimiala, testauksen PITÄÄ elää itselleen, jotta voidaan olla parempia testaajia.
Ehkä minä olen testauksen "äpärälapsi", joka tahallaan pyrkii herättämään närää kirjoituksillaan, mutta yhtä kaikki se herättää keskustelua! Nöyräkin olen, sen varmaan yhteisessä projektissa huomasit, mutta valitsen taisteluni. Kun aloitin testaamaan, kyseenalaistin periaatteesta niitä oppeja jotka tunnistin vääräksi enkä lähtenyt miellyttämään auktoriteetteja jotka näitä metodeja julistivat. En ehkä ole maailman suosituin ihminen, mutta ainakin aimo harppauksia olen ottanut testauksen saralla lyhyen urani aikana.
Pidät tuosta jujutsu-metaforasta. Itse olen enemmän punk-henkinen ja se tietty anarkia kuuluu omaan ulosantiini. Ehkä juuri sen takia haluan ottaa riskejä ja kulkea vähemmän kuljettuja polkuja. Jokainen kokee elämänsä aikana varmasti hetkiä, jolloin valitaan pehmeä tie tai kivinen tie. Kumpi vie eteenpäin?
PS. Taas ollaan puhtaasti kommenttikehyksessä, joten pakko pätkäistä. Ehkä tästä kumpuaa toinen blogikirjoitus, jossa päästään vähän tätä pehmeän ja kovan välistä keskustelua käymään. ;)
"-- where you will see self-development in testing is almost exclusively among people who proudly identify with this critical skill-set." -James Marcus Bach @ http://visible-quality.blogspot.com/2009/05/role-of-tester-in-scrum-environment.html#comments
ReplyDeleteJa juuri tuo rocktähteys on sitä julistamista.
Käyttäytyminen on sivuseikka, kun lähdetään punnitsemaan eroja rokkitähtien ja lämppäribändin kakkostriangelistien välillä. Kuka tahansa voi julistaa sanaa. Kuka tahansa voi mennä kadulle huutelemaan ja nettiin blogeja kirjoittelemaan. Mutta kuulijoita tulee vain ja ainoastaan tuloksen kautta.
ReplyDeleteMe molemman kirjoitamme blogeja, huutelemme hyviksi luulemiamme asioita ja pidämme muutenkin meteliä alalla. Mutta kannammeko vastuuta viestistämme? Olemmeko varmoja, että kailottamamme asiat tuottavat tulosta vai vievätkö ne itseasiassa testausta alana taaksepäin? Kaikkien tähdiksi tunnustamien ammattilaisten kuten Bachin, Boltonin, Pyhäjärven, jne. oppien tulkitseminen ja heidän siteeraamisensa tuo toki uskottavuutta kenen tahansa kirjoituksiin, mutta onko meillä kummallakaan vielä tässä vaiheessa annettavaa kirjoituksiemme kautta?
Huomasin nimittäin omaa blogia lueskellessani, että vaikka tekstiä onkin syntynyt, eikä aina ihan sitä parhainta/huonointa ideaa, siellä ei ole niitä asioita, jotka ovat auttaneet minut toimittamaan lukuisia korkealaatuisia toimituksia asiakkaille. Sieltä ei voi ammentaa sitä viestiä, joka on jo vuosien ajan auttanut minut tuottamaan tulosta. Ei menestystarinaa, vain tyhjää höpinää. Triangelin vaimeaa kilkettä.
Kirjoitat erinomaisen hyvin, Peksi. Kirjoitat lisäksi asioista, joita soveltamalla monet ovat saaneet upeita asioita aikaan. Mutta jos saat tarinaasi mukaan oikeita menestystarinoita, selkeitä esimerkkejä siitä miten ideat ovat kiteytyneet tulokseksi, esimerkkejä siitä miten kirjoitusten opit auttoivat pelastamaan siitä ahdingosta, joka ennen vallitsi ja nykyiseen laadun riemuvoittoon, väki kuulee ja kuuntelee.
Tämä on tie tähteyteen.