"Snakes and ladders"

Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava... Vaikka aihe liippaa hieman otsikossa mainuttua peliä, niin kysymys ei ole mistään pelitestauksesta. Tämän postauksen aihe on puhtaasti kyseenalaistamisen ja kyseenalaistamisen kohteena olemisen vaikeudesta.

Minulle on iskostunut tapa kyseenalaistaa kaikki auktoriteettien luomat käsitykset ja yrittään löytää niistä aukkoja tehdäkseni niistä parempia. Usein teenkin esityötä, jolla voin tukea näkemyksiäni keskustelu / väittelytilanteessa, jotta pystyisin saamaan parhaat näkemykset ja mielipiteet esiin, etten jää ilman perusteluita argumenteilleni. Tämä on kuitenkin ajanut minut tietynlaiseen kierteeseen olla pystymättä täydellisesti hyväksymään asioita. Viime viikon torstaina sain vihdoin yrityksemme kehityspäällikön esittelemään minulle hänen suunnittelemaansa hyväksymistestauskoulutusmateriaalia (jota olin vaatinut nähdä jo jonkin aikaa). Todellisuudessa en nähnyt kuin yhden sivun tästä materiaalista, koska hän keskittyi aivan epäolennaisuuksiin esitelmöinnissään (TDD:n perusperiaatteiden ja CI-ympäristön peruajatusten kuvaamiseen) enkä pystyny siis kommentoimaan juurikaan hänen näkemyksiään itse hyväksymistestauksesta, koska oli kiire seuraaviin palavereihin. Sen sijaan sain poimittua keskustelusta muutaman kiintoisan pointin, muun muassa sen että hänen mukaansa tavoite yrityksemme testauksessa on saada 90 prosenttia kaikesta testauksesta automatisoitua. Hieman riitauduimme tästä kyseisestä asiasta ja hän päätti kyseenalaistaa oman tietämykseni ajantasaisuuden. Tuoreimman tiedon mukaan systeemitestaus ja end-to-end on kuulemma vanhentuneita käsitteitä. (No, jos hän lukee tätä, niin mielestäni 2010 päivitetty ISTQB testausalan standardi ei ole vanhentunut.)

Kuintenkin heti keskustelun jälkeen aloin miettimään onko oma tietämykseni tarpeeksi suuri tukemaan omia mielipiteitäni testauksesta. Tuolloin tajusin, että koska kyseenalaistan hyvin pitkälti kaiken, en pääse johtopäätökseen siitä, mitä pidän hyvänä vaihtoehtona ja mitä en. Koska kyseenalaistamisella pitäisi pystyä parantamaan ymmärrystä sekä sen toisen näkemyksestä että myös omasta näkemyksestä, kyseenalaistaminen pitäisi lopulta johtaa äärimmäiseen tietoisuuteen siitä, mikä on paras mahdollinen keino tehdä jokin asia. Olen kuitenkin kyseenalaistanut omat johtopäätökseni enkä ole sitä kautta pystynyt pysymään yhdessä konkreettisessa mielipiteessä pitkään, koska kyseenalaistamisella johdan itseni aina pois tästä aiemmin hyväksi toteamastani asiasta.

Missä vaiheessa siis tulee lopettaa kyseenalaistaminen, jotta asian parannus ei muutu muutosvastarinnaksi ja sitä kautta taannuta asiaa kehittämisen sijaan? Voiko kyseenalaistamisen ignoteeraamisella johtaa kehittymiseen vai johtaako se välttämättä taantumiseen? Jos en hyväksy ns. best practicea ja yritän kehittää jonkin vielä paremman, voinko vahingossa tehdä hallaa enemmän kuin hyötyä?

Vai kyseenalaistanko minä väärin? Pitäisikö minun alkaa peesaamaan auktoriteettiasemassa olevia?

Olin 18.-19.10. Sovelton järjestämässä ISTQB Advanced level tason koulutuksessa, joka oli pohjakoulutus Test Manager sertifikaattikurssille. Siellä käytimme oppimisen tukena eräänlaista versiota Snakes and ladders -pelistä, jossa siis (asiaa paremmin tuntemattomille) tarkoitus oli päästä pelilaudan alakulmasta yläkulmaan käyttäen hyväksi tikkaita ja varoen käärmeitä. Tikkaat veivät eteenpäin pelilaudalla ja käärme vein taaksepäin. Tähän lisättynä oli testausaiheisia kysymyksiä jotka määrittivät etenemisen tai palaamisen pituuden. Yksi "käärmekysymys" oli seuraavanlainen: Mikä seuraavista on paras tapa arvioida testauksen työmäärä? 1) Pers'tuntuma, 2) Uusi testausarviotyökalu ja 3) Edellisen projektin testuatyömääräarvio. Nämä olivat siis sanasta sanaan mitä kysymyksessä oli. Pohdittuamme pelikavereiden kanssa kysymystä, tulimme siihen tuloskeen että se tulisi olla numero 3. Se olikin kaikkeista huonoin vastaus. Tottakai reippaana testausheebona kyseenalaistin tuloksen! Oikea vastaus olisi ollut 1. ISTQB:n testit ovat hyvin pitkälsi samanlaisia kuin tuo kysymys, eli unohda kaikki mitä tosielämässä tiedät ja kerro se vastaus, mikä teoriassa olisi oikea (tai se, minkä kysymyksen tekijä haluaa kuulla).

Onko siis oikein, että meitä opetetaan irti kyseenalaistamisesta näissä ISTQB standardoimissa koulutuksissa? Pystynkö olemaan hyvä testaaja kyseenalaistamatta kaikkea, mitä minulle tarjotaan faktana? Voinko siis käyttää kyseenalaistamista tikapuina viemään minua eteenpäin kohti tietoisuuden huippua, vai voiko se olla käärme, joka nielaisee minut ja vie takaisin alkuruutuun? Ja vaikka kyseenalaistaisinkin jonkin asian perustellusti ja pystyisin sen ymmärrettävästi ulosantamaan kuuntelijalleni, voisiko se menettää merkityksensä sen takia, että kuuntelijani ei ymmärtäisi kyseenalaistamisen periaatetta vaan pitäisi sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä? Jos auktoriteettihahmo ei pysty korjaamaan näkemyksiään kun niitä kritisoidaan perustellisti, niin onko se taannuttamista? Jos ei, niin mitä? Voiko huono kyseenalaistaja tehdä itselleen hallaa olemalla kyseenalaistamatta selvästi huonoa ajatusmallia tms.?

Miksi siis testausalan standardissa ei opeteta ihmisiä kyseenalaistamaan oikein ja ottamaan kyseenalaistamisen oikein vastaan? Tällä saavutettaisiin parempi tulos kuin kyseenalaistamisen poiskitkemisellä. Tästä on tulossa mielenkiintoinen viikko, kun pääsen taas kolmeksi päiväksi koulutukseen kyselemään "tyhmiä"! Palataan siis astialle!

Mulkoilu (leering)

Tässä määritelmä, joka kehitettiin yrityksessämme kun piti keksiä termi kevyelle katselmoinnille. Tämä siis keksittiin 10.9.2009 Tampereella.

Katselmoinnin kevyempi versio, jossa yksi tai kaksi henkilöä läpilukee dokumentin ja antaa siihen liittyen palautetta. Mulkoilun voi suorittaa joko omatoimisesti (materiaali toimitetaan sähköpostilla tai poimitaan verkkolevyltä) tai se voidaan suorittaa keskitetysti tilassa, jossa dokumentti (tai sen osia) heijastetaan valkokankaalle. Mulkoilussa, kuten kaikessa katselmoinnissa, mulkoilijoidentulee olla tutustunut materiaaliin ennen mulkoilutilaisuutta.

Mulkoilutilaisuudessa on mahdollisesti mukana sihteeri, joka ylöskirjaa mahdolliset kommentit ja huomautukset koskien dokumenttia. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista (vaikkakin suotavaa).

Dokumentin versioelinkaaressa tulee olla vähintään yksi mulkoilu (tai vastaavasti katselmointi) ennen kuin se voidaan julistaa valmiiksi. Jos dokumenttin mulkoillaan osissa, tulee kaikki osat mulkoilla läpi.

Sanan hivenen pahantahtoisesta soinnista huolimatta mulkoilun tarkoitus ei ole tuottaa dokumentin tekijälle mielipahaa tai asettaa tätä naurunalaiseksi. Mulkoilutilaisuus on vapaamuotoinen tilausuus, jossa annetaan rakentavaa palautetta mulkoiltavana olevasta dokumentista.

Tutkiva katselmointi (Exploratory review)

Käsittelen tässä vähän katselmointia. Tämä teksti on yritystämme varten tehty yhteenveto katselmoinnin tärkeydestä. teksti on johdettu osittain Rex Blackin "Advanced Software Testing vol.2 - Guide to the ISTQB Advanced Certification as an Advanced test Manager" -kirjasta.

Katselmointi tulee suorittaa projektin jokaisen vaiheen jälkeen ja ennen seuraavan vaiheen alkua. Mulkoilua voi suorittaa vaiheen sisällä, mutta virallinen katselmointi tulee suorittaa aina vaiheen päättyessä. Esim. koodikatselmointi tulee suorittaa, ennen kuin tuote luovutetaan testiin, jotta havaitut puutteet voidaan korjata, eikä testattavaan tuotteeseen pääse ylimääräisiä virheitä.

Miksi katselmoiminen on tärkeää? Oletetaan että luodaan sovellus, jossa on 1000 bugia. Ao. taulukon mukaan, jos käytetään epävirallisinta katselmointia (mutta kaikki tarvittava katselmoidaan), ennen testaamisen aloittamista on estetty 834 bugin pääsy testattavaan tuotteeseen. Testauksessa täytyy siis löytää ainoastaa 166 bugia. Jos taas katselmointi olisi suoritettu raskaimmalla mahdollisella tasolla (katselmoinnit on suoritettu tarkasti ja ammattitaitoisella ryhmällä), ennen testaamisen aloittamista on estetty 996 (!!!) bugin pääsy järjestelmään, jolloin testauksessa täytyy löytää ainoastaan 4 bugia!

Jos edes osa dokumenteista katselmoidaat/mulkoillaan voidaan estää suuri määrä bugeja testaukseen tai edes syntymään.

Katselmoinnin tehokkuus	Vähintään (mulkoilu)	Keskimäärin	Enintään (virallinen)
Vaatimusmäärittelyt	20%	30%	50%
Karkeat suunnitelmat	30%	40%	50%
Tuotantokelpoiset suunnitelmat	30%	45%	65%
Yksityiskohtaiset suunnitelmat	35%	55%	75%
Koodikatselmointi	35%	60%	85%

Taulukon luvut tarkoittavat prosenttiosuutta dokumentin virheistä, jotka katselmointi havaitsee.

Taulukko on poimittu Rex Blackin "Advanced Software Testing vol.2 - Guide to the ISTQB Advanced Certification as an Advanced test Manager"

Tämän mukaan siis katselmointia tulisi suorittaa kaikissa vaiheissa jollakin tasolla. Jos katselmointi suoritetaan waterfall mallissa, niin vaiheistus voisi jopa toimia nätisti. Ketterissä menetelmissä katselmointi onkin hieman hankalampi suorittaa. Jos joka kerta kun määrittely tai suunnitelma muuttuu, ne tulisi katselmoida. Eikös ketterissä menetelmissä katselmointi veisi siis järkyttävän paljon aikaa? Kuinka siis katselmointi toteutetaan ketterissä projekteissa?

Jos luodaan määrittelydokumentti, se täytyy versioida. Tämä versio katselmoidaan. Siitä löytyneet viat korjataan ja se annetaan eteenpäin. Tämän jälkeen muutokset määrittelyihin johdetaan versioinnin kautta, eli jokainen määrittelyn muutos merkataan muutoksena aiemmin päätettyyn. Tämä siis katselmoidaan ainoastaan muutosten osalta. Sanotaan, että ainoastaan yksi määrittely muuttu, jolloin tämä ainoastaan katselmoidaan.

Kun määrittelyä muutetaan, se vaikuttaa suoraan seuraavan vaiheen dokumentteihin, eli teknisiin määrittelyihin ja arkkitehtuuriin. Muutosten vaikutus tulee analysoida ja arvioida lisätyön määrä. Jos perusajatus muuttuu täysin määrittelyä muutettaessa, onko järkevämpi uudistaa koko arkkitehtuuri ja tekninen määrittely eikä vain tehdä yksittäisiä muutoksia? Voiko alkuperäisiä dokumentteja käyttää jotenkin hyväksi? Nämä täytyy varmistaa katselmoinnin muodossa. Aina täytyy muistaa, että kaikki voi vaikuttaa kaikkeen. Tulee siis sulkea pois ne alueet, jotka pysyvät muutumattomina työmäärän vähentämiseksi.

Tämä jatkuu aina hierarkisesti aina käyttöohjeeseen asti, joten muutokset täytyy siis katselmoida niiltä osin, mitenkä ne vaikuttavat dokumentin muihin osiin sekä hierarkiassa alempana oleviin dokumentteihin.

Miten voidaan varmistaa, että yhden määrittelyn/suunnittelukohdan/koodirivin muutos ei vaikuta muihin määrityksiin? Pitääkö katselmointia siis laajentaa? Entäs bisnesmäärittelyn muutoksen vaikutus NFR:iin? Koodimuutoksen vaikutus testausautomaatioon? GUI muutoksen vaikutus käyttöohjeeseen? Analysoimalla muutoksen vaikutus voidaan arvioida muihin määrityksiin tehtävät muutokset. Voidaanko suorittaa ns. tutkiva katselmointi, jossa arvioidaan määrittelyn muutoksen vaikutus muihin määrityksiin?

Otetaan tilanne, jossa ketterässä kehityksessä on tilanne, jossa ollan päästy jo pilotointi vaiheeseen, jossa kaikki dokumentit on tehty ja katselmoitu "oikeaoppisesti" tai parhaaksi katsotulla tavalla tarpeeseen nähden. Jos tässä vaiheessa määrittely muuttuu, se täytyy ensin analysoida muita määrittelyita vasten. Tämän jälkeen arvoidaan lisätyö muutoksissa muihin määrittelyihin ja hierarkiassa samalla tasolla oleviin dokumentteihin. Tämän jälkeen analysoidaan näiden muutosten vaikutus hierarkiassa alempana oleviin dokumentteihin ja koodiin ja arvioida muutoksen vaatima lisätyö. Näiden lukujen varjossa ketterän kehityksen tuoma "vapaus" muuttaa määrittelyitä saattaakin olla kallis temppu.

Kuitenkin kun katselmoidaan ajoissa voidaan saada ajatuksia esiin, joilla estetään turhat muutokset loppuvaiheessa (eli korjataan lakuperäisien määrittelyn bugi, joka on päässyt tuotantoon asti). Ketterästi katselmoimalla tai tutkivasti katselmoimalla voidaan vähentää katselmointien määrää tekniikkaa muuttamalla. Tämä vaatii tietenkin asiantuntemusta sekä kokemusta ja lisäksi eri näkökulmia. Jos katselmoidaan tutkivasti määrittelymuutosta tilaisuudessa tulisi olla mukana hierarkisesti alemman vaiheen dokumentoijat (arkkitehti, suunnittelija, koodati, jne.), joka pystyy arvioimaan oman työnsä kautta vaikutuksia saman dokumentin muihin määrittelyihin ja seitä kautta hierarkisesta alempana olevien dokumenttien muutostarpeisiin.

Voidaan siis ottaa käyttöön ns. tutkiva katselmointi (Exploratory Review) jossa tutkitaan muutoksen vaikutusta muihin määrittelyihin ketterästi. Tämä voi siis olla esisuunnittelematonta "kyseenalaistamista", jossa mietitään muutoksen vaikutusta kokonaisuuteen. Tämän tarkoitus on siis lisätä katselmoinnin syvyyttä tai keskittyä ainoastaan muutosten katselmointiin. Jos tutkivaa katselmointia on mukana tavallisissa katselmointitilaisuuksissa, voidaan ehkäistä alueita, joita ei välttämättä ole kunnolla määritelty/suunniteltu/koodattu mutta joka tulisi hierarkisesti olla hyvin määritelty/suunniteltu/koodattu. Onko kenelläkään kokemusta "tutkivasta katselmoinnista" tai onko se olemassa jollakin toisella nimellä? Löytyykö tällaisesta dokumentaatiota?

ISTQB Advanced level Certificate

Sain luvan esimieheltäni osallistua ISTQB Advanced level Certificate - Test manager -koulutukseen. Se on FC sovelton järjestämä kurssi, jolla korvataan ”vanhan mallinen” ISEB sertifiointikoulutus. Edellisestä sertifikaattikokeestani (Foundation level) on noin vuosi aikaa. Sen jälkeen olen kovasti miettinyt sertifioinnin hyötyjä ja haittoja. Tämän kurssin tarkoitus on siis valmentaa sertifikaattikokeeseen. Kokeen voi tietenkin ottaa ilman kurssiakin ja moni varmasti tekeekin niin, jos joutuu vaikkapa kustantamaan itse koko sertifikaatin. Kun alempana puhun kurssista tai sertifikaatista, tarkoitan siis sertifikaattiin valmistavaa kurssia sekä siihen liittyvää koetta. Kun puhun puhtaasti sertifikaatin hankkimisesta, niin on aivan sama onko käynyt kurssin vai ei, kunhan saa paperin kouraan.

Mitä tämä sertifikaatti tuo minulle? Mitä minä saan siitä ammatillisella tasolla? Miten yritykseni hyötyy sertifioinnistani? Miten tulevaisuuteni muuttuu paremmaksi, jos hankin sertifioinnin? Miten tämä sertifikaattikokeeseen valmistava kurssi hyödyntää minua? Kysymyksiä on monia ja aina vastaus ei ole tällaisen tutkivan ja ekstrovertin testaajan mieleen.

Mitä siis yrityksemme hyötyy siitä, että joku sertifioi itsensä testauspäälliköksi? Ensin ajattelen, että ei juuri mitään, sehän on vain sertifikaatti. Miten yritys voisi hyötyä siitä, että joku sen työntekijä menee kurssille, joka saattaa olla yrityksen maksama (eikä halpa) ja saattaa johtaa vielä tuon sertifikaatin hankkineen henkilön palkkatason tarkastamiseen? Sehän on kaikki yritykseltä pois! ajattelen. Kannattaako siis vain kannustaa työntekijöitään hankkimaan sertifikaatti omatoimisesti, jolloin yrityksen ei tarvitse kustantaa kalliita kursseja?

Miten sertifiointi näkyy yrityksillä? Näkyykö se mitenkään millään yrityksen osa-alueella, jos työntekijä on sertifioitu? Todellisuudessa työntekijän sertifioinnista on suuri hyöty yritykselle kokonaisuudessa. Pelkkä sertifikaatti on sinänsä yritystasolla jo suuri saavutus. Kilpailuasemassa voimme tuoda esiin, että "meillä on käytössämme ISTQB sertifioitu testaustiimi ja testauspäälliköt", jolla voidaan myydä parempaa laatua. Tämä voi olla yrityksen imagolle myös tärkeä, koska saadaan joku joka todella tietää testausalan standardit ja perusperiaatteet. Joku asiakas voi antaa sertifioidun testaustiimin vaatimukseksi kaupan tekemiseksi. Voidaanhan esim. Microsoftin sertifikaatteja pitää pakollisina tiettyjen asioiden saavuttamiseksi, niin miksi ei sertifioitu testaus voi olla kaupanteon peruste.

Toinen näkökulma yritystasolla on puhdas taito. Miten yksittäisen henkilön taito ja teitämys vaikuttaa yritystasolla? ajattelen. Kun yrityksessa hankitaan lisää tietoa/taitoa se kasvattaa yrityksen "taitopääomaa". Se taito, mikä ei alunperin ollut yrityksessä, piti ehkä hankkia alihankintana tai sitten toteuttaa ko. toiminta niillä taidoilla mitä yrityksessä on, eikä se välttämättä aina tuo haluttua tulosta. Kun saadaan parempi tieto-/taitotaso, voidaan ottaa uudenlaisia asioita huomioon yritystasolla ja pystytään suoriutumaan sellaisista vaatimuksista, joita ei aiemmin kyetty täyttämään. Sertifikaattikoulutus tukee tätä taidon hankkimista ja sertifikaatti itse on todistus näiden taitojen hallitsemisesta. Tuleeko siis taitoa, jos kurssilla ainoastaa pyritään siihen, että kokelas läpäisee kokeen? Onko kurssin anti rahasijoituksen arvoinen, jos henkilö ei läpäpise koetta? Näitä on syytä miettiä sertifointia ja koulutusta harkittaessa.

Kolmas näkökulma on sekä yritys- että henkilökohtaisella tasolla. Testaustapahtumissa luodaan aina kontakteja. Muiden tietoisuus yrityksestä leviää ja sertifiointikoulutukseen osallistuva henkilö tutustuu muiden yritysten testaushenkilöihin. Tämä voi johtaa yhteistyöhön, ajatustenvaihtoon tai alihankintaan ynnä muuhun, mikä tulevaisuudessa auttaa molempia yrityksiä.

Eli yritystasolla sertifiointi voi hyödyttää kolmella tasolla: imago, taito ja kontaktit.

Huonoja puolia sertifioinnista voi myöskin tulla. Yrityksen imago saattaa muuttua sertifioinnin kautta kankeaksi tietyissä ammattipiireissä ja kaupan syntyminen tämänkaltaisiin asiakkuuksiin voi muuttua hankalammaksi. Lisäksi setifiointi saattaa johtaa kankeaan prosessimalliin, johon tukeudutaan sen takia, että "se on yritysstandardien mukainen". Nämä ovat kuitenkin olettamuksia eivätkä aina paikkaansapitäviä. Prosessit voivat olla ketteriä ja kevyitä (en määrittele tässä tarkemmin, mikä on ketterä ja mikä kevyt), vaikka ne pohjautuisivatkin testausalan standardeihin.

-

Henkilökohtaisella tasolla sertifikaatti voi olla hieman vaikeampi istuttaa hyötyihin ja haittoihin. Haittana saattaa olla "siiloutuminen" ja ajatusten suuntautuminen tiettyyn malliin. Sertifiointi saattaa aiheuttaa sen, että henkilö ajattelee asiat niin kuin ne on valmiiksi hänelle pureskeltu testaus standardeissa. Sertifioimattomuus saattaa kuitenkin säilyttää ajattelun tuoreuden ja oivaltavuuden. Tämä saattaa kuitenkin johtaa "pyörän keksimiseen uudelleen". Mielestäni ISTQB sertifikaatti ja sen omistaminen tulee ottaa oppimisena suuntautumisen sijaan. Voidaanko siis säilyttää tuoreus ja samalla saada mahdollisuus noudattaa standardeja? ajattelen. Voinko olla täysin irrallaan sertifikaatin tuomista ajatusmallien rajoitteista (onko niitä edes?) ja pakotteista, mutta samalla tuntea standardit ja termistön sertifikaattitasolla? Onko valtavirta paha asia? Onko ”vastavirta” hyvä asia?

Mitä siis hyötyy jos hankkii sertifikaatin? Mitä haittaa siitä saattaa koitua? Suoranainen hyöty henkilökohtaisella tasolla on tietämysken kasvattaminen. Tämä siis vain siinä tapauksessa, jos hankkii tietoa itse ennen koetta tai osallistuu kurssille. Jos tietää jo "kaiken" ennen koetta, niin tiedon kasvu ei ole relevannti peruste sertifikaatin hankkimiselle. Haittoja saatta olla rahallisia, jos joutuu kustantamaan setrifioinnin itse varsinkin, jos joutuu useasti uusimaan kokeen.

Miten sertifiointi hyödyttää uraa? Kuinka se voi vahvistaa/heikentää asemaani yrityksessä? Sertifiointi tuo tiettyä vakautta yrityksessä. Se kertoo päättäjille että sinä osaat tietyt asiat ja sinulla on dokumentti siitä todisteena. Jos se on vielä testausalan standardien mukainen sertifikaatti, sen painoarvo on suuri. En puutu tässä vaihtoehtoisten sertifikaattien arvoon, sillä en tunne näitä muita kovin hyvin. Kuitenkin sertifikaatti varmasti vahvistaa asemaa yrityksessä. Aseman heikkeneminen saattaa olla ajankohtainen ainoastaan, jos ei pysty jokapäiväisessä työssään nousemaan sertifikaatin vaatimalle tasolle. Tämä tarkoittaa siis riman nousemista. Sertifioidun henkilön tulee näyttää, että todellisuudessa täyttää sertifikaatin asettamat odotukset. Sertifointi hyödyttää uraa pitkällä tähtäimellä myös henkilökohtaisena markkinointikeinona. Se voi olla pääsylippu paikkoihin, joihin ilman sertifikaattia ei pääse. Työnhaussa sertifikaatti on varma keino näyttää taito ja osaaminen. En tässä paneudu enempää rekrytoinnin ja sertifioinnin etuihin ja hasasteisiin, mutta mainittakoon, että sertifikaatti on rekrytoinnissa kaksiteräinen miekka, sillä se saattaa leimata sinut tiettyyn muottiin mahtuvaksi testaajaksi kun taas sertifioimaton saattaa näyttää raikkaammalta ja ajatuksiltaan tuoreemmalta kuin sertifioitu. Ja kuten yritystasollakin, kontaktit ovat yksi testaustapaamisten suola. Tämä hyödyttää sekä tämänhetkistä tilannetta että tulavaisuutta uusien mahdollisten työpaikkojen "tiedustelussa" ym.

Miten saan siis kaiken hyödyn irti sertifikaattikoulutuksesta ja itse sertifikaatin mahdollisesta hankkimisesta (en tietenkään tiedä pääsenkö kokeesta läpi vielä tässä vaiheessa)? Pyrin ainakin luomaan mahdollisimman paljon suhteita testaushenkisiin kollegoihin koulutustilauudessa ja tuomaan yritystämme julki mahdollisimman monessa käänteessä. Lisäksi yritän kyseenalaistaa omia ajatusmallejani tätä ISTQB:n mallia vasten ja toisinpäin, jolloin en menetä tuoreutta ja oivaltavuutta, jonka olen saavuttanut tutkivan testauksen saralla. Mitä enemmän kyseenalaistan kuulemian oppeja, sitä paremmin opin asiat. Saan uusia näkökulmia jo tiedossani oleviin asioihin ja nämä uudet asiat saavat ehkä sijan mielessäni hyväksitodettuina taitoina.

Mita ajatuksia muilla on sertifioinnista sekä testausalalla että IT-alalla yleensä?