Oli taas yksi niistä päivistä eilen, että aloin miettimään ammattivalintaani. Rakastan testausta ja kaikkea siihen liittyvää, mutta erityisesti pidän testaamisesta (ei testauksesta). Meillä oli miesvajausta ja päätin heittää hallinnollisen viittani naulakkoon ja kääriä hihat.
Istuttuani testauspenkkiin ajattelin nopeasti ajaa savutestisetit läpi ja aloittaa kunnon testauksen. Kopeana ja ylpeänä aloin ajamaan rajapintatestejä, jotka kaikki napsahtivat punaiselle. "Pannahinen" sanoin. Oletin ensimmäisenä, että vika on järjestelmässä. Tarkistin tilanteen ja totesin, että systeemi käy ja kukkuu. Olin ampunut testit väärään endpointiin.
Korjasin testit ja ajoin ne uudelleen. Noin 40% meni punaiselle. "Pannahinen" sanoin. "Eipäs tämä järjestelmä toimi yhtään niinkuin pitäisi!" Sitten tarkistelin virheilmoituksia ja assertioita. Näemmä olin innostuksissani päivittänyt testejä niin, että testit sisälsivät tyhjiä elementtejä, jotka rikkoivat testit.
Korjasin taas testit ja nyt sain kaikki paitsi 10 vihreiksi. "Pannahinen" sanoin ja pyyrin toisen testaajan katsomaan tuloksia. Hän vain totesi, että "toimiihan tuo. Olen sitä käyttöliittymän läpi testannut jo puoli tuntia."
--
Kun on pidemmän aikaa tekemättä jotakin, niin taidot ruostuvat - faktahan se on. Ne vaan eivät ruostu meidän päässämme. Me olemme omasta mielestämme edelleen niitä "huipputestaajia" ja "buginmetsästäjiä", mitä olimme puoli vuotta sitten. Kun pääsee sorvin ääreen uudelleen, niin hetki siinä menee palautellessa niitä taitoja taas sormenpäihin.
Tämän aion välttää jatkossa tekemällä harjoitteita, joita itse annan testaajilleni. Esimerkiksi ParkCalc-tyyppisiä testausrupeamia (kiitos plyytinen), joilla pystytään harjoittamaan kriittistä ajattelua ja testi-ideoiden kehittämistä.
Kolikossa on kaksi puolta - muutenhan se ei olisi kolikko, vaan jotain aivan muuta. Filosofisella aloituksellani tarkoita sitä, että löytyy myös tilanteita joissa on hyväksi että järjestelmää ja testattavaa vekotinta tuntematon istuu puikkoihin. On sangen havahduttavaa nähdä miten käy, kun aivan ummikko tulee testaamaan systeemiä jota itse on testannut vuoden ja tuntee edestä ja takaa. Ummikon testausta seuraamalla voi itse tajuta sen kuinka huonosti testattava systeemi itseasiassa toimii, mutta itse on vain oppinut ajan yli sitä käyttämään niin, että on onnistunut huijaamaan itsensä uskomaan, että systeemi toimii edes jotenkin.
ReplyDeleteToki Pekka tuossa aloituksessa tarkoitti jonkin sortin testiautomaatiolaitetta ja sen käyttö oli päässyt unohtumaan. Tämä olkoon sitten se kolikon toinen puoli :)
Testaamisiin toivoopi, Ammattitestaaja
Hyvä kommentti, Ammattitestaaja! Juurikin tätä toista kolkikon puolta tässä haettiin. Työkalut ja testaustaidot, kun pääsevät ruostumaan, jos niitä ei harjoita. Harjoitteina voipi vaikka pitää sellaisia tunnin testaussessioita, missä testataan sitä työkalua tutkivasti.
ReplyDeleteToinen puoli sitten (mistä mainitset) on mielestäni yksi testauksen perusongelmista eli kriittisyyden häviäminen. Testaaja pystyy pitämään kriittisyytensä pitkässäkin projektissa harjoittamalla kriittistä ajatteluaan ja testaustaitoja. Fokuksen vaihtaminen sekä tarkentaminen ovat kovia aseita pitkissä testausrupeamissa.