Haa! Taas kunnianhimoa pursuava otsake! =) Tänään selailin suomalaisia testausblogeja (ohjelmistotestaus.fi, Pro-Testing, Testausko Turhaa?, jne.) ja kuten eräässä kommentissani tuolle kokeneelle testaajalle (ja hänen kristallipallolleen) avauduin, rupesi korpeamaan se, että suomalaisessa testausskenessä ei kuulu tarpeeksi ääntä. Voipi olla, että olen väärässä paikassa väärään aikaan (eli Twitterissä ym. liian harvoin), mutta testausblogit kumisevat kommentittomuuttaan. Toki vakkarikommentoijia on ("ammattitestaaja", oopee, jne.), mutta kommentoinnista puuttuu haastaminen. Yleensä kommentointi on joko "hei, hyvä teksti" tai "joo, ajattelin samaa ja tulin tulokseen X".
Jos joku aktiivisesti lukee Bachin tai Boltonin blogeja, niin siellä on joskus hyvinkin äärimmäistä haastamista. Teesit jyrätään ja kirjoittaja puolustaa niitä. Sami Söderblom pistikin meikäläiselle hyvin kapulaa rattaisiin, mutta jotenkin juttu kuivui kokoon vaikka langanpätkiä jäikin ilman tarttujaa. Pelkäävätkö ihmiset mielipiteitään?
Minä, blogaajana ja kommentoijana, en ole kovinkaan kaunisteleva: pyrin tuomaan esiin ne ristiriidat, mitä minun korvaani (silmääni) kalskahtaa. Harvemmin haluan pahoittaa kenenkään mielen, mutta astumalla varpaille, haastamalla, kyseenalaistamalla saan ihmisistä enemmän irti! Ihmiset tekevät työnsä paremmin ja ajattelevat asoita syvemmältä ja laajemmalta, kun tietävät irtoinaisiin lankoihin tartuttavan. Toki suodatan pahimmat pois, mutta kovia (engl. harsh) sanoja saattaa jäädä tekstiin. Usein olen samaa mieltä kirjoittajan/puhujan kanssa, mutta olen periaatteesta eri mieltä ja tuon vastakkaiset näkökulmat esiin.
Testausala on huikea ja rikas ala! Ihmiset ovat poikkeuksetta lahjakkaita ja äärimmäisen älykkäitä. Onko linja kuitenkin se, että on parempi pitää mielipiteensä itsellään kuin tuoda ne julki ja tulla ehkä jopa lytätyksi? Eikö ala tulisi huomattavasti paremmaksi, jos jokaista ajatuksensa julkituovaa kunnioitettaisiin keskustelemalla/väittelemällä hänen esilletuomastaan aiheesta? Vai tulisiko? Tuntisimmeko me olomme epämukavaksi, kun joutuisimme puolustamaan sanomisiamme/tekemisiämme? Eikös jokaisen testaajan perustaitoihin kuulu kyky pystyä todistamaan oman työnsä tulokset?
No miten sitä ääntä saataisiin lisää? Keskustelemalla! Kommentoimalla ja keskustelemalla! Vaikka kaiken maailman seminaareja ja kokoontumisia järjestetään, niin niissä keskustelu on usein yksipuolista ja/tai haastamista ei juurikaan ole. Itse en työni puolesta pysty osallistumaan kuin murto-osaan näistä julkisista tapaamisista, mutta käytän ääntäni verkossa (onko tämä ääntä, kun tämä on tekstiä)! Pystytkö... ei... Uskallatko avata äänesi ja kantaa kortesi kekoon testauksen äänen kasvattamiseksi? ;)
Sosiaaliset konventiot, ujous ja kuuntelijoiden erilaiset lähtökohdat tekevät juuri sen, että seminaarien keskustelu pysyy kevyenä. Joka muuta yrittää saa nenilleen.
ReplyDeleteHyperaktiiivinen epäily, provosointi ja haastaminen olisi kyllä tervetullutta suomalaisessa testauskirjoittelussa.
Useammin kuin kerran on omat provokativiiset seminaariesitykseni tympätty vastauksilla, joissa on vedottu "osaavien" alan ammattilaisten kokemuksiin tai tutkimuksiin, niitä sen enempää spesifioimatta. Herran pelko ja perustelematon auktoriteettiusko on vahvoilla täkäläisessä skenessä.
Tämä saattaa johtua siitä, ettei suomalaisessa testausskenessä ole vielä aitoja auktoriteetteja, joilla olisi jotain sanottavaa ja joiden asema olisi vakiintunut. Kun asemat ovat heikot, niitä on puolustettava kaikin voimin, vaikka sitten heikoilla argumenteilla.
Hyvä Pekka!
ReplyDeleteOlen ihan samaa mieltä keskustelun puutteesta. Esityksiä on aika paljon, mutta harvoin kunnon väittelyä pääsee syntymään. Verkossa käytävää keskustelua on pikkuhiljaa syntynyt Linked-IN:in TestausOSY osioon. Sinne kannattaa tulla vaihtamaan ajatuksia.
Ehkä me Suomalaiset ollaan vaan vähän ujoja
@Teppo Heikurinen: Oli meinaan ihan hyvä alku siellä Boltonin luennolla Helsingissä, kun saatiin pieni "vääntö" aikaiseksi ensin kehittäjän ja testaajan välille, jonka jälkeen saatiin vielä draamaa FISTB:n ja Boltonin välille. Viatontahan tuokin oikeasti oli, mutta eikös tuontapaiset tilanteet kannusta PARANTAMAAN argumentteja? Ja kyllä se suomalaisuus sieltä paistaa läpi kuin aurinko pitsistä. Ajoittain yritämme olla hyvinkin länsimaalaisia, mutta pienten epäilysten edessä pienenemme: esim. tässä syy miksi Gordon Ramseyn "Helkkarin keittiö" ei toimi Suomessa. Suomalainen pelkää kritiikkiä ja murenee sen edessä!
ReplyDeletePitäisikö meidän siis hyväksyä tämä "bugi" (tkehittäjä sanoisi "ominaisuus") ja olla tuppisuina ja linnoittautuneina suomalaisuuden taakse? No ei hel****ssä! Haasteiden edessä pitäisi olla OIKEASTI suomalainen ja ottaa "Hakkaa päälle" -ajattelu ja rynnistää eteenpäin! (Ei läpi harmaan kiven, mutta kiveä kohti.) ;)
Terve Peksi,
ReplyDeleteSilkkaa asiaa kirjoitat jälleen kerran! Ongelmana tässä on toki se, että meistä innokkaimmatkin tapetaan työllä. Olen nyt uudessa toimeksiannossa ja vaikka niin paljon haluaisinkin lukea blogeja, haastaa ja painia, ja tietysti kirjoittaa omaakin blogia, ei tähän suoda mitään aikaa. Etenkin meitä konsultteja ja tuottamaamme tulosta tarkkaillaan mikroskoopilla eikä sen alla ole varaa hötkyillä.
Joku sanoi joskus: "Dedication is often just meaningless work in disguise." Ne jotka istuvat rahasäkkien päällä uskovat tähän vakaasti ja tappavat idealismin kehtoonsa.
Mutta on aivan upeaa, että jaksat kirjoittaa ja kehittää alaa. Lupaan liittyä joukkoon, jos tästä hengissä selviän... ;)
Sami
Ei kai kukaan ole tuppisuuna käskenyt olemaan, vaikka sehän on jokaisen henkilökohtainen valinta. Tunnen monta ihmistä jotka silmäkkäin ovat hyvinkin värikkäitä keskustelijoita ja ajattelijoita, joita ei ehkä tämä nettielo sitten vaa kovin kiinnosta. Pitäisi siis olla erilaisia foorumeita!
ReplyDeleteTepolle löytyy kyllä avoimia foorumeita ajatustensa seminaariesityksiin testausOSY:stä jos tilaa haluaa. Silloin ei kukaan esityksen valikoija torppaa aihetta, vaan äänestys tapahtuu yleisön toimesta - joko ovat paikalla tai eivät.
Hei siisti postaus, oon ihan samaa mieltä! ;)
ReplyDeleteItsehän aloitin elämäni blogosfäärissä avautumisella, vaikkei se välttämättä ole paras mahdollinen tapa, mutta toisaalta jos joku vetää herneet nenään siitä, että mä koen jonkin asian ongelmaksi niin aivan vapautuneesti, saa herneillä.
Ärsyyntymiseni pohjalla oli Rob Lambertin blogipostaus, missä käsiteltiin testausmaailmasta löytyviä lampaita, jotka papukaijan tavoin toistelevat Auktoriteettien(TM) lauseita ja kauhistuvat/suuttuvat jos joku lähestyy niitä kriittisesti. Rob keräsi pääpointit, joihin hän on törmännyt aiheeseen liittyen:
- meidän ei tulisi haastaa testauksen "parhaita käytäntöjä" (ärsyttää jo terminäkin toi best practices)
- meidän ei tulisi haastaa testauksen experttejä
- meidän ei tulisi puhua testauksesta julkisesti (wtf?)
- paitsi jos olemme itse testauksen experttejä tai tunnemme expertit henkilökohtaisesti
Mun ensireaktio: mitä v*beep*a?!
En aio käydä koko blogikirjoitusta tässä läpi, kiinnostuneet löytävät sen blogistani kyllä, mutta tää sun postaus osui niin lähelle tota mun ekaa varsinaista blogipostausta aiheeltaan, että koin pakottavaa tarvetta kommentoida. Vaikka tällä kertaa olenkin samaa mieltä. ;)